Tyyppi on pistänyt Morrikselle kampoihin niin kovasti, että Morris on tainnut ottaa vähän itseensäkin tuosta sähinästä, sillä yleensä Morris iskee pakin päälle jos Mörkö tulee tätä puskemaan. Nyt siis on muutamia puskuhetkiäkin todistettu, mutta edelleen tilanne menee usein siihen, että Morris hyökkäilee pennun kimppuun ja puree tätä kaulasta tai niskasta, joskus myös mahasta tai jalasta, jos sattuu otteen saamaan. Verta ei ole lentänyt, mutta muutamia pieniä karvatuppoja kyllä.
Vihelletään tilanne poikki heti, jos pentu vähänkin älähtää tai näyttää ahdistuneelta. Tilanne on kuitenkin parempaan päin, nyt pienestä alistamisesta ei enää edes sähistä. Morris kyllä jo ekana päivänä heitti selälleen herättääkseen luottamusta pennussa, mutta ilmeisesti turhautui sitten pennun jatkuvasta sähinästä ja pelosta. Morris olisi halunnut heti alkaa leikkikaveriksi. Veikkaan, että tässä menee varmasti jonkin aikaa ennenkuin molemmat pystyvät olemaan rauhassa keskenään, mutta kyllä sekin vielä tapahtuu.
Tänään hain meille apteekista kotiin Feliway haihduttimen, jonka pitäisi tuoda vähän sopua kissojen välille ja lievittää ahdistusta molemmin puolin. Toi pöhötin toimii siis niin, että siinä on laite, johon tulee pullo kiinni ja se laitetaan kiinni pistorasiaan. Laite haihduttaa huoneilmaan kissojen poskistakin erittyvää tyytyväisyys feromonia, jonka olisi tarkoitus sitten edistää kissojen tyytyväisyyttä ja rauhoittaa niitä vähän. Pari päivää lukemani mukaan voi kulua ennenkuin laite alkaa vaikuttaa, sillä hitaasti haihtuva feromoni ei kovin nopeasti täytä isoa huonetta.
Mörkö on rohkeasti jo ekana päivänä tutkinut koko kämpän läpi, kun esim. Morris oli ekan viikon sängyn alla piilossa.
Epäillään edelleen, ettei Morris ollut oikeasti 12 vko vanha vielä kun se luovutettiin meille. Jotkut ihmiset kun näyttävät haluavan pennuista vaan mahdollisimman pian eroon. :/ Tämä saattaa tietenkin johtaa käytöshäiriöihin tai muihin ongelmiin, kun pentu ei ole vielä oppinut kaikkea mitä sen olisi tarkoitus emoltaan ja sisaruksiltaan oppia. Pentuja ei koskaan tulisi luovuttaa ennen 12 viikon rajapyykkiä, vaikka emo olisikin lopettanut imettämisen jo useaa viikkoa aiemmin. Se ei ole ainoa asia mihin pentu emoaan ja sisariaan tarvitsee.
Morriksella tämän näkee inhottavasta tavasta purra välillä todella lujaa meitäkin ja ymmärtämättömyydestä lopettaa kun sattuu ja komennetaan. Uskomme, että osaksi tämä käytös johtuu myös turhautumisesta ja leikin tarpeesta oikean kissakaverin kanssa. Tämän takia otimme pennun.
Tässä kuva josta näkee vähän pikkuneidin mittasuhteita. Aika pikkuruinen tuo on vielä. Ei ole Morrikselle isoa vastusta tästä. Mörön väritys on todella lähellä Morriksen väritystä, tyttö on vähän vaaleampi ja hänellä on turkissa enemmän ruskeaa, mm. niskassa ruskea laikku. Tässä vielä pari kuvaa Morriksesta vertailun vuoksi.
