Tuore HS juttu
Mä oon kyllä eri mieltä (:D) tän artikkelin kanssa tosta, että erimielisyys on nousussa juuri nyt.
Ennemminkin koen, että mun ikäpolvi on sitä ikäluokkaa, jotka osaavat keskustelun ja väittelyn. Sitä opetettiin meille jopa koulussa. Riippumatta omasta alkuperäisestä näkemyksestä omaa mielipidettä ollaan valmiita muuttamaan tai vähintäänkin kuulemaan toisen perustelut. Olen huomannut oman perheen ja usean henk.koht koetun tilanteen pohjalta, että useammin vanhemmat ikäpolvet ovat taipumattomampia ja sitkeästi pitävät kiinni mielipiteestään - tietäen sen sitten oikeaksi tai vääräksi. Tähän kun vielä yhdistää sen, että suljetaan korvat siltä mitä toinen yrittää sanoa ollaan aikamoisen muurin edessä. Silloinhan keskustelukulttuuria on mahdotonta toteuttaa.
Enkä nyt suinkaan tarkoita, että näin on kaikkien vanhempaa ikäpolvea edustavien keskuudessa, vaan tätä ilmiötä on tavattavissa vanhempien ikäluokassa enemmän kuin omassani - ainakin oman kokemukseni perusteella.
Esimerkkinä vaikkapa tilanne kun n.50-60 -vuotias naishenkilö taloyhtiöstä tuli ovelleni huutamaan pyykkitupavuoroista naama vähintäänkin punakkana. Olin hetken hiljaa ja hengitin syvään, samalla rauhoitin myös oman kovaa pompottelevan sydämeni. Siitä se "monologi" sitten lähti. Yritin selittää tilanteen ja kertoa olevani pahoillani. Hän ei suostunut edes kuulemaan selitystäni ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.
Ja kyllä. Minua suoraan sanoen vatutti tuo tilanne, kun en pystynyt
itse sanomaan omaa mielipidettäni tilanteessa, pahoitteluistani
huolimatta.
Pidin ääneni rauhallisena koko keskustelun ajan ja yritin
olla ymmärtäväinen, mutta toinen näytti saavan tästä vain lisää
kierroksia. Viimeinen niitti taisi olla kun pyysin vastapuolta
rauhoittumaan ja vetämään henkeä. Kymmenettä kertaa keskeytettynä ja turhautuneena totesin, että soitan
isännöitsijälle ja hoidan asian hänen kanssaan kun nainen itse ei
selkeästi ole kykeneväinen asiasta suoraan kanssani keskustelemaan.
Lopputulos: nainen poistui puhisten ja edelleen jäkättäen alas
portaita.
Toiselle on päästävä huutamaan oma mielipide naamatustenkin kokonaisuudessaan ja varmasti tehtävä toiselle paha mieli. Kun toinen vaatii toiselta kuuntelua poistutaankin tilanteesta, ettei varmasti tarvitse kuulla toisen mielipidettä. Tästä on keskustelu kaukana.
Mitä tästä nyt sitten pitäisi päätellä, en tiedä.
Toinen vastaavanlainen ilmiö: kun joku linkkaa tai postaa jotain Facebookiin tai muuhun sosiaaliseen mediaan pitäen sitä hauskana tai mielenkiintoisena juttuna, niin minuuteissa joku on jo kärppänä kommentoimassa, osoittamassa tietoa vääräksi, haukkumassa postaajaa tyhmäksi tai muuten provoamassa ja trollaamassa.
Kai se on vaan sitä, että mielipiteen ilmaisun kanavia on niin paljon nykyään; Facebook, Twitter, G+, blogipohjat, lehtien tekstaripalstat ja mielipideosastot, sekä radiokanavien valitusohjelmat jne. Ihmiset eivät osaa enää suodattaa sitä mitä kannattaa jakaa kanssaihmisille ja mitä ei. Mielensäpahoittajat ovat entistä aktiivisempia toisten lyttäämisessä sekä kasvotusten että medioiden kautta. Oma mielipide saatava ilmoille hinnalla millä hyvänsä!
Mutta osaako kukaan enää kuunnella?
